Tiedän sen hetken

Sellaisen, kun palaverissa joku sanoo jotain ohimennen ja huoneeseen tulee pieni, näkymätön sähkö. Joku kääntää katseen muualle. Joku huokaisee. Joku hiljenee. Ja kaikki jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka kaikki huomasivat tilanteen.

Työyhteisöissä ristiriidat eivät useinkaan synny yhdestä räjähdyksestä. Ne syntyvät pienistä ohituksista, tulkinnoista, väärinymmärryksistä ja siitä, ettei pysähdytty ajoissa. Jonain päivänä vain huomataan, että työ ei enää tunnu yhteistyöltä, vaan selviytymiseltä.

Juuri siinä kohdassa työyhteisösovittelu voi olla se interventio, joka palauttaa mahdollisuuden tehdä hyvää yhteistyötä.

Työyhteisösovittelu ei ole yksi palaveri, jossa käsitellään asiat ja siirrytään eteenpäin. Se on tilanne, jossa ulkopuolinen ja puolueeton sovittelija auttaa työyhteisöä palaamaan takaisin yhteyteen: kuulemaan, tulemaan kuulluksi, ja löytämään sellaisen tavan toimia, että työ voi taas sujua. Ajatus ei ole velloa menneisyydessä, vaan rakentaa siltaa eteenpäin. Keskitytään siihen, mitä tarvitaan, että tilane voi korjaantua.

Moni pelkää konfliktia, koska se tuntuu hallitsemattomalta. Konfliktissa nousee helposti pintaan puolustus: “minä olen oikeassa” tai “minua ei arvosteta” tai “taas tämä sama”. Sovittelu tuo tilanteeseen rakennetta ja turvaa – mahdollisuuden puhua myös vaikeista asioista ilman, että keskustelu muuttuu taisteluksi. Se tekee tilaa sille, että jokaisen kokemus on tosi, vaikka se ei olisi sama. Kaikilla meillä on myös oma, täysin uniikki näkökulmamme asioihin.

Joskus jo se, että joku sanoo ääneen sen mitä muut vain ajattelevat, muuttaa kaiken.

Työyhteisösovittelu on hyvin ratkaisukeskeistä. Kun ilmapiiri kiristyy, se alkaa syödä aikaa ja energiaa. Samat asiat palaavat uudelleen esiin. Päätöksiä ei saada tehtyä. Viestintä muuttuu varovaiseksi tai teräväksi. Ihmiset alkavat tehdä tulkintoja toistensa tarkoitusperistä. Ja lopulta voi olla niin, että ongelma ei ole enää yksi tilanne, vaan se, että mitään ei voi enää sanoa ilman että joku loukkaantuu. Työhön keskittyminen vaikeutuu ja tuottavuus laskee.

Haastavat tilanteet eivät ole työelämän loppu tai merkki, vaikka esihenkilön epäonnistumisesta, vaan joskus jopa alku jollekin paremmalle: selkeämmälle keskustelulle, rohkeammalle vuorovaikutukselle, aidommalle luottamukselle. Ristiriita voi kääntyä kaikkien eduksi, jos se kohdataan oikein. 

Joskus työyhteisössä on solmu, jota ei enää saada omin voimin auki, silloin tarvitaan hetki ja paikka, jossa puhuminen on taas mahdollista. Valmistun kesäkuussa viralliseksi solmujen avaajaksi, siis työyhteisösovittelijaksi. Samalla tulee täyteen viisi vuotta opintoja työn ohessa. Ajattelin pitää tämän jälkeen opiskelusta pientä taukoa ja hyödyntää kaikkea opittua suomalaisen työelämän kehittämiseksi.